Otsikot ovat kertoneet viime aikoina yhä useammin siitä, kuinka kuormittuneita hyvinvointialueiden työntekijät ovat. Työtä on liikaa, tekijöitä liian vähän. Jotta tilanne helpottuu, terveydenhuollon harteilta pitää saada pois kaikki ylimääräinen työ.
Terveydenhuollon henkilökunnan aikaa kuluu huomattavan paljon erilaisten lomakkeiden ja todistusten täyttämiseen. Järjestelmien käytön perusteella yli puolet ihmisistä tarvitsee vuosittain jonkin lomakkeen tai todistuksen terveydenhuollosta. Esimerkiksi Tampereen kokoisessa kaupungissa, jossa asukkaita on 250 000, kirjoitetaan tällä laskutavalla joka vuosi 125 000 lomaketta. Helsingin seudulla vuosittaisten lomakkeiden määrä on lähes 800 000 – yli 2 000 lomaketta joka ainoa päivä. Varovastikin laskien koko maassa kuluu yli 130 terveydenhuollon ammattilaisen koko työpanos lomakkeiden laatimiseen.
”Ammattilaiset voisivat keskittyä niihin asioihin, joista tietävät paremmin kuin asiakkaat.”
Yleisimmin lomakkeissa on kyse siitä, että niillä todistetaan asiakkaan tai potilaan terveyteen ja toimintakykyyn liittyviä asioita. Ammattihenkilöstön pitää todistaa myös asioista, joita hän ei voi tietää muuta kuin kysymällä asiakkaalta. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakas kirjaa annettuun kaavakkeeseen, kuinka arki sujuu. Tämän jälkeen ammattihenkilö kopioi tiedot toiseen dokumenttiin ja allekirjoittaa sen. Eikö riittäisi, että ihminen itse todistaisi? Ammattilaiset voisivat keskittyä niihin asioihin, joista tietävät paremmin kuin asiakkaat.
Vaikka päädyttäisiin siihen, että tieto kutakin lomaketta varten pitää saada terveydenhuollosta, tietoa ei tarvitsisi synnyttää uutena. Ei tarvita varta vasten laadittua lausuntoa, kun olemassa olevista terveystiedoista automaatiolla poimittu tieto riittäisi. Sähköiseen järjestelmään tehdyt kirjauksethan ovat terveydenhuollon ammatti-ihmisten tekemiä, kirjautuneiden käyttäjien dokumentoimia asioita.
Automaattisen tietojen poimimisen sijaan nykyisin tehdään niin sanottu lääkintölaillinen todistus. Lähes kaikissa todistuksissa terveydenhuollon ammattilainen vakuuttaa asiat allekirjoituksellaan ”kunniani ja omantuntoni kautta”. Tällä viitataan terveydenhuollon ammatinharjoittajalakiin. Vakuutuksella todistuksen allekirjoittaja säästää itseään: vaihtoehtona voisi olla valaehtoinen todistaminen paikan päällä. Arkipäiväisissä tilanteissa, joissa terveydenhuolto tietää, ettei ihminen ole vaikkapa viikkoon työkykyinen, lääkintölaillinen todistus on turhan järeä ratkaisu.
Jotta lomakerallista päästäisi eroon, terveydenhuollossa pitäisi unohtaa lomakkeiden ja todistusten tämänhetkiset paperipohjat. Olisi aika miettiä puhtaalta pöydältä, kuka niitä tarvitsee, missä ja miksi. Kun ymmärretään tarpeet, toiminnot ja prosessit, voidaan miettiä, miten tämä pitäisi toteuttaa.
Pirkko Kortekangas
Neurokirurgi, Johtava asiantuntijaUNA Oy
