Sote-uudistus ottaa lopulta konkreettisen askeleen, ja hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Tuleville vuosille rakentuu odotusarvoja kohti sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita. Haasteina ovat tiedossa oleva väestön ikääntyminen, sote-palveluiden rahoitus ja hoitajapula, lisäksi olisi purettavana vielä koronan jälkeistä hoitovelkaa. Hyvinvointialueiden lähtötilanteissa on eroja. Toisilla on edessä isommat muutokset, osalla on jo aiemmalla kuntayhtymäpohjalla edetty sote-integraatiossa ja alueellisuudessa.
Digitalisaatiota ja uusia ratkaisuja
Digitalisaatioon ja tietojärjestelmiin kohdistuu suuria odotuksia. Koronapandemia johti siihen, että sote-palveluissa piti luoda uusia toimintamalleja ja kehittää asiointipalveluja. Kehitysmahdollisuuksia on edelleen paljon. Vaikka helpoimmat asiat on jo tehty, uudet hyvinvointialueet antavat mahdollisuuden rakentaa ratkaisuja uudella tavalla.
Asiakaslähtöisyyttä ja sote-palvelutuotantoa tulee kehittää. Tietojärjestelmien alueellinen yhtenäistäminen tukee osaltaan sitä. Tavoitteena ovat saumattomat hoito- ja palveluketjut, yhtenäiset toimintatavat ja järjestelmät. Jo pitkään on puhuttu, että tietojärjestelmät eivät tue riittävästi hoitajien ja lääkärien arkea tai palvelutoiminnan kehitystä, vaan ovat enemmän rajoite kuin mahdollistaja. Realismia on, että muutosta tehdään vaiheittain. Investointivalmiudet, henkilökunnan muutosvalmius ja omaksumiskyky eivät mahdollista liian isoja kertamuutoksia.
Odotuksia on kohdistettu asiakas- ja potilastietojärjestelmiin, joiden ensisijainen rooli on auttaa sote-ammattilaista arkipäivän asiakastyössä. Isompi potentiaali on tulevaisuudessa uusissa ratkaisuissa, jotka auttavat asiakas- ja palveluohjauksen digitalisaatiossa sekä hoito- ja palveluketjujen hallinnassa.
Nyt on aika katsoa kokonaiskuvaa riittävän laajasti. Käynnistysvaiheen välttämättömät järjestelmämuutokset eivät saa johtaa siihen, että tietojärjestelmät eivät tulevina vuosina mahdollista toiminnan edellyttämää muutosta. Odotuksia on kohdistettu asiakas- ja potilastietojärjestelmiin, joiden ensisijainen rooli on auttaa sote-ammattilaista arkipäivän asiakastyössä. Isompi potentiaali on tulevaisuudessa uusissa ratkaisuissa, jotka auttavat asiakas- ja palveluohjauksen digitalisaatiossa sekä hoito- ja palveluketjujen hallinnassa.
Arkkitehtuurityö jäsentää kokonaiskehittämistä ja luo yhteisen tavoitteen
Tiedonhallinta ja digitalisaatio ovat laaja-alaista ja pitkäjänteistä kokonaiskehittämistä, jossa tarvitaan jäsennetty suunta ja visio. Yksittäiset tietojärjestelmät luovat kyllä omia mahdollisuuksiaan. Hyvinvointialueilla on kuitenkin tärkeää katsoa kokonaisuutta ja alueellista tiedonhallinnan arkkitehtuuria niin, että siitä tulee vaikuttavan ja tehokkaan järjestämistehtävän mahdollistaja.
Vaikka arkkitehtuurityötä ei aina koeta kovin trendikkäänä, se toimii selkänojana hyvinvointialueiden tulevaisuudelle. UNAssa autamme jatkossakin hyvinvointialueita näissä teemoissa.
Arkkitehtuurityö luo parhaimmallaan periaatteet, linjaukset ja yhteisen tavoitteen, johon erilaisia kehittämistoimia nivotaan. Työssä pitää kuitenkin säilyttää tarkoituksenmukaisuus, eikä tehdä siitä liian tarkkaa. On tärkeää keskittyä esimerkiksi huolehtimaan tietojen tehokkaasta hyödyntämisestä eri käyttötarkoituksiin, jotta uudenlainen kehittäminen ja uudet teknologiat mahdollistuvat.
Vaikka arkkitehtuurityötä ei aina koeta kovin trendikkäänä, se toimii selkänojana hyvinvointialueiden tulevaisuudelle. UNAssa autamme jatkossakin hyvinvointialueita näissä teemoissa. Tätä työtä tehdään yhteistyössä parhaillaan muun muassa käynnissä olevassa Tulevaisuusfoorumissa.