Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa arvioidaan, suunnitellaan ja ratkaistaan moninaisia asiakkaan tai potilaan asioita. Ammattihenkilö tarvitsee tietoa sekä asiakkaan historiasta, nykytilanteesta että aiemmasta hoidosta ja palveluista. Palvelua tuottavalla ammattihenkilöllä on säädöksiin perustuva oikeus nähdä asiakastietoja. Oikeuden laajuus riippuu tehtävästä ja siitä, missä aiempi tieto on tallennettu. Oikeutta voi käyttää vain sellainen ammattihenkilö, joka osallistuu kyseisen asiakkaan palvelun toteuttamiseen tai järjestämiseen.
Kun tieto tulee toiselta hyvinvointialueelta tai yksityisestä terveydenhuollosta, puhutaan tiedon luovutuksesta. Luovutusta on myös tiedon käyttö sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä. Ammattihenkilöllä voi olla säädöksissä kuvattu oikeus luovutettuunkin tietoon, mutta pääsääntö on, että asiakas päättää, onko luovutettu tieto häntä palvelevan ammattihenkilön käytössä. Asiakkaan päätös eli tiedon käsittelyyn liittyvä tahto kirjataan asiakirjaan.
Tahtoja kysytään monella eri nimellä: on informoinnin vastaanottamista, luovutuslupia, kieltoja, suostumuksia ja hyväksyntöjä. Asiakas tai hänen laillinen edustajansa kirjaa tahdon itse OmaKanta-palvelussa, alueen asiointipalvelussa tai ottaessaan käyttöön hyvinvointisovelluksen, joka osaa välittää tietoa myös ammattihenkilölle. Kun asiakas tai hänen laillinen edustajansa ei halua tai voi tehdä kirjausta itse, ammattihenkilö voi kirjata asiakkaan ilmoittaman tahdon hänen puolestaan.
Tahtojen hallinnassa vielä vuosien työ
Selkeä tahtojen hallinnan malli ei synny itsestään. Se vaatii vielä vuosia kestävää, sekä kansalaisia että ammattihenkilöitä kuuntelevaa kehitystyötä niin säädöksien, tietojärjestelmien kuin toimintamallienkin osalta. Säädöksissä kehityksen suunta on oikea. Tavoite on, että kansalainen voi luottaa tahtonsa huomioon ottamisen automaattisesti – onpa kyse tiedon luovutuksista sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä tai hänen asioitaan hoitavien muiden tahojen kesken.
Tilanne tahtojen pyytämisen ja dokumentoinnin kanssa on vielä melko sekava. Askel eteenpäin on, että ammattihenkilö tietää aina, mistä yhdestä paikasta kaikki asiakkaan tahdot löytyvät.
Hyvinvointialueet ovat toteuttaneet keskitetyn luvituspalvelun mallin, jonka nimi on Suostumus UNA. Se pystyy näyttämään asiakkaan erilaiset tahdonilmaisut. Lisäksi se tarjoaa ammattihenkilölle paikan kirjata asiakkaan puolesta suostumuksia ja jatkossa myös Kanta-luvituksia sekä tallentaa näkyville muualla pyydettyjen suostumusten kopioita. Yhteistyö auttaa myös asiakasta, kun tahtoja kysytään samalla tavalla hyvinvointialueesta riippumatta. Yhtenäiset käytännöt ovat hyvä alku käsitteiden standardoitumiseen tavalla, joka aikanaan mahdollistaa automaation.
